keskiviikko 15. marraskuuta 2017

#39 Jälleen blogin äärellä ja muutoksia hevosrintamalla!

Istuin tässä tietokoneen ääressä viimeksi reilut kaksi kuukautta sitten, kun kirjoitin postausta blogin yksivuotispäivästä ja kehittymisestäni bloggaajana. Siinä postauksessa kerroin kuinka paljon minulla oli motivaatiota ja ideoita blogiin. No niitä olikin, mutta motivaatio loppui äkisti, eikä sitten tehnytkään enää yhtään mieli kirjoittaa.

Jossain vaiheessa tarkoitus oli pitää ihan virallista taukoa bloggaamisesta, mutta siihen en kuitenkaan pystynyt ja aina oli mielessä sitä sun tätä postausideaa, mutta ei vain tullut raahauduttua koneelle. Katsotaan nyt kauanko tätä motivaatiota riittää, mutta yritetään nyt ainakin aktivoitua. Tauon aikana on tapahtunut melko merkittäviäkin muutoksia hevosrintamallani ja niille päätin omistaa tämän postauksen, jotta sitten olisi helpompi jatkaa kirjoittamista. Postaus on kuvitettu reilu viikko sitten ottamillani irtojuoksutuskuvilla.

Jazzette
Syyskuussa Terna alkoi oireilla oudosti. Se puuskutti ja lavan lähellä oleva lihas tärisi oudosti yhtenä iltana. En itse ollut silloin tallilla, vaan kuulin nämä omistajalta. Päivystävä eläinlääkäri ei ollut kovin pätevä eikä osannut muuta kuin antaa kipulääkettä. Seuraavan parin viikon aikana tutkittiin kaviot, mitattiin kuumetta, otettiin verikokeita ja käytiin pariin kertaan klinikalla. 

Lopulta saatiin selville, että Ternalla on krooninen aktiivinen hepatiitti, johon saatiin lääkitys. Selviytymis mahdollisuudet olivat siinä vaiheessa 50 prosenttia eikä auttanut kuin toivoa parasta. Melko pian otetusta kontrolliverikokeesta kuitenkin onneksi selvisi, että maksa-arvot olivat normalisoituneet ja lääkitystä alettaisiin pikkuhiljaa vähentämään ja liikutusta lisäämään. 

Nyt Ternaa on liikutettu asteittain ensin pelkästään taluttaen, mutta nyt on jo menty ilman satulaa raviakin. Ternan vatsakivut ovat valitettavasti edelleen jatkuneet, joten siihen tulee uusi lääkitys ja jos se ei auta, joudutaan tähystämään vatsa. Ternan tilanne on siis vähän auki, mutta jatkamme nyt ilman satulaa kevyttä liikutusta ja katsotaan miten vatsa alkaa reagoida uusiin lääkkeisiin.

Manu ja Miina
Olen aloittanut uudelleen tunnit ratsastuskoululla nimittäin Artukaisten tallilla Turussa lauantaisin. Yritin päästä helppo B -tasoiseen ryhmään, mutta ne olivat kaikki täynnä, joten olen tällä hetkellä helppo C -ryhmässä. Ryhmän taso on ehkä vähän alakanttiin minulle, mutta olen kahteen toiseen ryhmään jonossa eli menen sinne, jos sieltä vapautuu paikka. Ryhmäni on yleisryhmä, eli menemme vuorotellen koulua, puomeja ja esteitä. Olen nyt käynyt kahdella tunnilla ja ensi lauantaina onkin ensimmäinen estetunti! Sain tänään uuden turvaliivin, kun vanha oli käynyt pieneksi joten nyt on varustus siltäkin osin kunnossa.

Olen mennyt kahdella ensimmäisellä tunnillani Lenttu nimisellä suomenhevosella. Alkuun se vaikutti ärsyttävältä, koska viskoi päätään eikä oikein kuunnellut apujani. Tuntui myös todella oudolta ratsastaa sitä, kun se on ihan erilainen kun Terna, jolla olen enimmäkseen mennyt.

Ensimmäisellä tunnilla menimme puomeja keskihalkaisijalla. Se meni melko huonosti, koska en saanut Lenttua kuuntelemaan ja varsinkin laukannostot olivat hätäisiä. Niin kuin jo mainitsinkin, Lenttu viskoi päätään, mikä vaikeutti keskittymistä. Toisella tunnilla menimme koulua ja tunnin aiheena olivat väistöt. Lenttu ei meinannut malttaa olenkaan väistää ja itse säädin selässä ihan omiani, mutta saimme onneksi myös hyviä pätkiä. Väistöjen ulkopuolella Lenttu tuntui äärettömän kivalta ratsastaa. Ei viskonut päätä tai lähtenyt tikittämään, mitä se helpolla tekee.

Josse
Pidän Artukaisten ratsastuskoulusta näin lyhyen ajan perusteella todella paljon. Opetus on hyvää ja opettaja on mukava, mutta vaatii silti kunnolla ja osaa opettaa! Hevosista tunnutaan huolehtivan kunnolla ja talli on siisti. Esimerkiksi klipatuille hevosille laitetaan maneesimatkalle loimi, vaikka matka ei ole äärettömän pitkä. Tämä on mielestäni hyvä, enkä ole vastaavaan törmännyt muissa ratsastuskouluissa, joissa olen käynyt.

Vielä, jottei uusia juttuja olisi liian vähän olen alkanut käydä hoitamassa viittä shetlanninponia: Nanaa, Jazzettea, Jossea, Miinaa ja Manua säännöllisesti maanantaisin siskoni kanssa. Ponit ovat minulle tuttuja jo monen vuoden takaa, mutta viime kesällä ja keväällä on ollut taukoa niiden hoitamisesta. 

Ponien kanssa olemme ajaneet, juoksuttaneet, maastakäsitelleet ja harjoitelleet ohjasajoa. Itse olen ajossa ja ohjasajossa touhunnut eniten Nanan kanssa, jonka kanssa olisi mahdollisesti suunnitelmissa startata näyttelyiden ohjasajoluokassa ensi kesänä helpossa tai miksei keskivaikeassakin, jos opimme pohkeenväistöt. Lisäksi peruutuksia pitäisi vähän hioa.

Miina
Blogiin on ilmestynyt uusi ihana Idan tekemä uusi ulkoasu! Mitäs pidätte? Itse tykkään todella paljon ja olikin jo aika saada vähän uutta ilmettä blogille. Päivittelin myös esittelysivut ajan tasalle. Artukaisille on tulossa vielä oma sivunsa, kunhan saan lisää materiaalia sinne. 

Itse en ole oikein talvi-ihmisiä ja ärsyttää tällainen, kun aina tallilla on pimeää. Minulla vaihtui nyt uusi jakso, joten olen vasta vähän ennen neljää kotona, enkä millään ehdi valoisaan aikaan tallille. Myös kuvien ottaminen tulee tuottamaan ongelmia, kun aina on pimeää eikä kamerani putki ole kovin hyvä hämärässä tai maneesissa, kun Artukaisissa siellä ratsastamme nyt talvella. Olisi lauantain estetunnistakin kiva kirjoittaa postaus, mutta saa nähdä miltä kuvat näyttävät.

Nana

Toivottavasti saitte tästä postauksesta jotain selvää ja kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olitte! Hyvää syksyä vielä kaikille, vaikka pian tätä voisi alkaa talveksi kutsua!